Oikeasti luen Joanne Harrisin Sinisilmää. Sinikantinen, jo vähän pölyttynytkin, kirja lojuu kuitenkin ilman kansilehtiä tuossa sänkyni vieressä jo viidettä viikkoa. Harrisin uudenlaisen jännärin piti olla kuin tilaustyö minulta: musaa, blogeja, jopa Twitteriä, psykopaatteja, murhaa... 
 
 ... mutta petyin. Kirjan tunnelma on epämiellyttävä luotaantyöntävällä tavalla. Olen noin puolessavälissä. Kokosin kuitenkin ensimmäisenä sijaistoimintana kirjan blogipäivityksissä mainitun musiikin Spotify-listaksi, jonka sisällöstä pystyn kuuntelemaan ehkä noin kolmea biisiä. 
 
Kaiken tämän tähden olenkin pettänyt sitä. Julmasti ja julkisesti ainakin kymmenen muun kirjan kanssa. Yhdeksän nimeä olen ominaisuuksineen avannut kesäkirjalistalleni  Google+ :aan. Kymmenes sai kunnian olla tämän blogin ensimmäinen kommentoitava. En olisi halunnut tässä näin käyvän. Melkein kadun syrjähyppyjäni.
 
Sillä Jukka Behmin Matkoilla olisi ansainnut paremman blogimerkinnän kuin minkä tästä saan aikaiseksi, ja lisäksi blogini olisi ansainnut paremman aloituksen.
 
Matkoilla oli uteliaisuuttani kiihottava sekopäinen tarina suomalaisturistien lomasta Phuketissa. Lomalennolla  on mukana  kirjailija Jaana Varis eli kotimaassa seksistisiä romaaneja kirjoittava pseudonyymi Stella Sade, joka on tosiasiassa reissussa lähinnä hankkiakseen aineistoa - kokemuksia, henkilöitä, kuvailtavaa - uuteen romaaniinsa.  
 
Tosiasiassa? Totuudella, harhalla ja kuvitelmalla leikittelevä kirja(ilija) sekoittaa lukijansa täysin tarkoituksella, ja lisäksi sekoitin puolitarkoituksella itsekin itseäni etsimällä lukuhetken aikana Spotifystä uutta musiikkia. En keskittynyt kumpaankaan puuhaan kunnolla, mistä kärsi lähinnä vain kirjallisuuspuoli.
 
Behmin teksti on pääosin hauskaa, sujuvaista ja elävää. Pienimuotoisesti syytän kirjan rakennetta ja tekniikkaa rimaa heilauttavan epäselväksi. Tai ehkä rakenne sekosi pelkästään oman vastuuttoman toimintani takia. Mielestäni tässä kirjassa olisi ollut selkeä tilaus rohkeammille seksikuvauksille, mutta sellaisia tunnutaan "vakavasti otettavien" kirjailijoiden keskuudessa arkailtavan. En tiedä miksi. Ehkä minun pitäisi.
 
ps. Löysin Spotifystä jenkkiarmeijan treenimusiikkia, mutta en tiedä kelpuutanko sitä omalle juoksulistalleni laisinkaan.