Alkuun: Blogin vihreä taustakuva on henkilökohtaisen Mysteerikirjani (linkki Qaikuun) kaunis pyöräkoriste. Tämän tekstin kuvassa taas esittelen Kreetalta nappaamani oranssin hetken. Lenkkeilin Geranin rannoilla heinäkuun viimeisellä viikolla joka aamu ennen muiden turistien heräämistä.

Olin jo suunnitellut jättäväni kaikenlaiset blogit rauhaan, mutta kirjoittajaesittelyssä vasemmassa sivupalkissa on oikein hyvä peruste jatkaa jakamista edes jossain määrin. En tarvinnut kuin yhden yllytyksen. Edelleen kirjoitan "dogmaani"  http://jaanahuhta.posterous.com/ :ssa jos saan inspiraation. Entistäkin harvemmin kai nykyisin.

Olen jo todistanut itselleni sen, että voin kirjoittaa vaikka joka päivä, jos haluan. Onneksi olen saanut todistettua senkin, että voin myös olla kirjoittamatta. Laatu ja määrä eivät blogeissa korreloi kovinkaan vahvasti. Se on yksi blogien ilahduttava rikkaus.

Etenkin Google+:n tsunamia odotellessa - eletään kai edelleen sitä vaihetta, jossa meri on vetäytynyt rannoilta keräämään voimaansa - blogin aloittaminen tuntuu takapajuiselta reliktivedolta. Voisin aivan hyvin kirjoitella muistareita G+:ssa edelleen. Mutta en malta odottaa välineen kehitystä Qaikumaiseen kannumuotoon, jossa voisin koostaa ja säilyttää tekstejä aihepiirin, eikä niinkään aina joltain osin sattumanvaraisesti muodostetun ihmisringin, mukaan.

Vaikka tämä blogi on ulkoasullisesti ja toiminnallisesti melko yhdentekevä ja keskitason alapuolinen, en aio olla nyt tai myöhemmin mitenkään vaatimaton. Olen ydinalueellani ja vähät välitän muusta. Ärsytyskynnykseltään alhaisten ei kannata tätä seurata.